Olen muuttanut. Olen kiroillut ja itkenyt ja nähnyt painajaisia, lyönyt sääreni laatikoiden kulmiin ja saanut lonkkani mustelmille, mutta olen vihdoin muuttanut. Vielä ei ole ihan kaikkea siivottu, mutta paikka alkaa jo uhkaavasti näyttää oikealta asunnolta, nyt kun vielä saisi vietyä viimeiset laatikot varastoon ja miljoona kassia UFFin vaatekeräykseen niin homma alkaisi olla purkissa.
Kaikki on uutta ja jännittävää, minulla on makuuhuone jonka oven saa kiinni, on koira ja suuri pöytä ja keittiön ikkuna ja monta muuta asiaa, joita ei ole ennen ollut. On myös Kukka, joka on ollut maailman ihanin - kestänyt kiroiluani jokaisen pieleen menneen asian takia voi vittujen kevät tapan jonku saatana vittu ja sitä, kun ahdistuneena seisoskelen sormiani näpräten hänen huoneensa ovella. Kukan tyttöystävä oli täällä myös joitain päiviä, kestää varmaan jonkin aikaa tottua että minulle käytännössä vieras ihminen on kotonani aina välillä; mutta toisaalta, asuntohan on meidän eikä minun. Ihan hassua.
Yritän olla keskittymättä alati pinnan alla kuplivaan ahdistukseen, syön ja syön ja syön, fysioterapeutti kysyi tänään, että luulenko oikeasti taas lihovani kaksikymmentä kiloa huomaamattani. Kohautin olkiani ja mutisin jotain epämääräistä, onhan niin jo kerran käynyt.
Puna laittaa minulle koko ajan viestiä että milloin nähtäisiin, vihjaa yökyläilystä ja tulevaisuudesta. Minua ei kiinnosta, en ymmärrä miten hän ei huomaa sitä mee pois pois pois mutta en yksinkertaisesti osaa sanoa suoraan. (Samalla lähetän itse viestiä Punatukkaiselle ja hermostun kun hänestä ei kuulu mitään, yritän olla rinnastamatta näitä kahta. Huoh.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti